Vuoden 2020 joulukuun alussa eri puolilla maailmaa oli vangittuna 387 journalistia, kadonneita oli neljä, ja panttivankina pidettiin 53 toimittajaa. Luvut ilmenevät kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) tuoreesta vuosiraportista, johon kootaan tilastot toimittajien kaltoinkohtelusta. Koronaviruspandemia on merkittävästi lisännyt lehdistönvapauden loukkauksia ja toimittajien pidätyksiä.
Vuosina 2019 ja 2020 vangittuna pidettyjen journalistien määrät (389 ja 387) nousevat tilastohistorian korkeimmiksi. Yli puolet (61 %) heistä on vangittu viidessä maassa, jotka ovat nyt toista vuotta peräkkäin listan kärjessä: Kiina, Egypti, Saudi-Arabia, Vietnam ja Syyria.
Naisten määrä on noussut kolmanneksen (35 %) edellisvuodesta eli 31 vangitusta 42:een. Uusia tapauksia on muun muassa Valko-Venäjällä (neljä), missä elokuun kiistanalaisten presidentinvaalien jälkeen on hyökätty lehdistönvapautta vastaan ennennäkemättömällä tavalla. Naisia on vangittu enemmän myös maissa, joissa koronaviruksesta uutisointi on lisännyt toimittajien painostusta, Iranissa neljä ja Kiinassa kaksi. Yksi tunnetuimmista pidätetyistä naisista on vietnamilainen Pham Doan Trang, jolle RSF myönsi vuoden 2019 lehdistönvapauspalkinnon vaikuttavuudesta.
Maaliskuussa 2020 RSF laati Tracker-19-jäljitystyökalun, jolla järjestön työntekijät ovat koonneet ja julkaisseet tietoja koronavirukseen liittyvistä lehdistönvapauden loukkauksista. Vaikka data ei kata kaikkia tapauksia, se osoittaa toimittajien mielivaltaisten pidätysten yhtäkkiä nelinkertaistuneen maaliskuusta toukokuuhun 2020, kun virus oli alkanut levitä maailmanlaajuisesti. Kirjatuista tapauksista kolmasosa (35 %) oli mielivaltaisia pidätyksiä ja noin 30 prosenttia fyysistä väkivaltaa tai uhkailua. Vaikka useimmat pidätetyt toimittajat vapautettiin jo muutaman tunnin tai joidenkin päivien tai viikkojen kuluttua, 14 näistä journalisteista oli joulukuun alussa yhä lukkojen takana.
”Lähes 400 journalistia joutuu viettämään vuodenvaihteen vankeudessa, kaukana läheisistään ja usein hengenvaarallisissa oloissa”, sanoo RSF:n pääsihteeri Christophe Deloire.
”Nämä luvut todistavat pandemian vaikuttavan journalismiin ja osoittavat, että jotkut toimittajat maksavat totuuden etsinnästä henkilökohtaisen vapauden menetyksellä. Tätä ei voida hyväksyä. Lisäksi tilastosta nähdään, etteivät naiset säästy nujertamistoimilta”.
Koronavirus Covid-19 ilmaantui ensin Aasiassa, ja siellä myös pandemiaan liittyvät lehdistönvapauden loukkaukset ovat olleet pahimpia ja vangittuja journalisteja eniten: seitsemän Kiinassa, kaksi Bangladeshissa ja yksi Myanmarissa. Lähi-Idässä monet maat ovat käyttäneet hyväkseen koronaviruspandemiaa lisätäkseen median ja uutistoiminnan valvontaa. Kolmea journalistia pidetään edelleen vangittuina pandemiaa koskevien artikkelien takia, kahta Iranissa ja yhtä Jordaniassa. Afrikan mantereella yksi toimittaja on vankina Ruandassa syytettynä pandemian rajoitustoimien rikkomisesta.
Vuoden 2020 raportin mukaan ainakin 53 journalistia pidetään edelleen panttivankeina, mikä on viisi prosenttia vähemmän kuin samaan aikaan edellisenä vuonna. Itä-Ukrainan Donbassin alueella venäläismieliset separatistit vapauttivat vankina pitämänsä toimittajan. Panttivankeja on yhä Syyriassa, Irakissa sekä Jemenissä, missä neljä journalistia on ollut vuodesta 2015 huthien vankina. Heidät tuomittiin huhtikuussa kuolemaan, ja nyt he joutuvat odottamaan milloin tuomiot mahdollisesti pannaan täytäntöön.
RSF julkaisee vuosiraporttinsa vuonna 2020 surmatuista toimittajista 29.12.2020.
Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö RSF on koonnut vuodesta 1995 alkaen vuosittain raportin journalisteihin kohdistuneesta väkivallasta eri puolilla maailmaa. Tilastot perustuvat pitkin vuotta kerättyihin yksityiskohtaisiin tietoihin, joiden pohjalta on mahdollista todeta joko varmuudella tai suurella todennäköisyydellä, että toimittajan pidätys, sieppaus tai muu kaltoinkohtelu on johtunut nimenomaan heidän työstään.
Suomenkielinen tiivistelmä vuosiraportista julkaistiin 16.12.2020.