Yhdysvaltojen mediakurimus: jakautuminen haastaa journalismia

Valehtelu tuottaa tulosta. Pelotellut ihmiset ja tiedotusvälineetkin karsastavat ”vääriä” mielipiteitä, koska heitä vastaan voidaan nostaa mielivaltaisia oikeusjuttuja. SLAPP-kanteet (Strategic Lawsuit Against Public Participation) – ovat muuttaneet oikeussalit poliittisiksi taistelukentiksi. Autoritääristen hallitsijoiden keinot nakertavat demokratioita.

**

Kuka tiesi viime vuoden lopulla, että näistä ajatuksista puhutaan maaliskuussa Merkki-museossa Toimittajat ilman rajoja Suomen osaston vuosikokouksen yhteydessä järjestetyssä paneelikeskustelussa Yhdysvaltojen median tilasta.

Rapakon takana kehittyvä mediakentän uudelleen asettelu heijastuu koko maailmaan. Esimerkiksi hiljentämisen kulttuuri on alkanut näkyä Suomessakin. Yhdysvalloissa on ollut jo aikansa todellisuutta oikeusjuttujen käyttäminen pelotteluvälineenä, mikä johtaa itsesensuuriin ja vaikuttaa journalistiseen työhön.

Suomen osaston puheenjohtajan Kaius Niemen vetämän paneelin asiantuntijat katsovat, että kansainvälisen median ja teknologiajättien kautta leviävät käytännöt luovat uudenlaisen hybridiuhkan demokraattisille instituutioille.

**

Ilmeet ja puheet ovat vakavia Helsingissäkin, sillä presidentti Donald Trumpin ja häntä tukevien miljardöörien näkemykset ja päätökset eivät rajaudu Yhdysvaltojen valtion rajoihin.

Trumpin erottumista vastaehdokkaasta tukivat algoritmit ja Elon Muskin sekä muiden teknologialla rikastuneiden miljoonat.

Muskia kuvaillaan ”pikkumaiseksi” ja ”raivokkaaksi” hänen reaktioissaan kritiikkiin: ”Kun häntä kehuu, hän on kuin pikkulapsi, mutta kun häntä haukutaan, alkaa älytön raivokohtaus”.

Silicon Valleyn kulttuurissa on noussut esiin konservatiivisia ääniä, jotka kyseenalaistavat perinteisen median luotettavuuden ja tukevat vaihtoehtoisia narratiiveja.

Mediassa on Yhdysvalloissa pohdittu sitä, miten Trumpin kampanjastrategia rakentui ”digitaaliseksi autokratiaksi” – järjestelmäksi, jossa informaatio käsitellään, suodatetaan ja monistetaan niin, että objektiivinen todellisuus korvautuu hänen toistamillaan väitteillä. Trump ei muuttanut poliittisia näkemyksiään vuosien varrella, mutta hänen tapansa levittää sanomaansa kehittyi merkittävästi.

Digitaalisen populismin hallinta selittää osaltaan, miksi Trump pystyi voittamaan vaalit huolimatta lukuisista oikeudellisista ongelmistaan.

Demokraatit ovat edelleen kiinni vanhassa mediatodellisuudessa, missä rationaaliset argumentit, faktantarkistus ja asiantuntijuus ovat arvostettuja, kun taas Trump on täysin sopeutunut uuteen mediamaisemaan, jossa huomio, tunteet ja algoritmien hyödyntäminen ratkaisevat.

Journalistien työtapojen arvostus jää mysteeriksi

Suomessa median luottamus on perinteisesti ollut korkea, mutta se on heikentynyt viime aikoina. Yleisesti tunnettujen ja arvostettujen journalistien keskustelusta jäi sellainen kuva, että ”toimittajat ja muut media-alan ammattilaiset kokevat, että heidän työtään rajoitetaan”.

Yritysmaailmassa suhtautuminen mediaan on usein epäluuloista: ”Ihmisillä oli hirveän vahva kuva, että toimittajat eivät oikeasti ole kiinnostuneita siitä, mitä kerrottavaa sulla on, vaan he odottavat, että sanot jotain, mistä saadaan otsikoita”, sanoi yritysjohtajia treenannut, toimittaja Anu Partanen.

Epäluulo luo ilmeisen kuilun median ja yleisön välille ja heikentää yhteiskunnallista keskustelua. Kehitys on huolestuttava, sillä se uhkaa sananvapautta ja demokratian periaatteita.

Suomalaisen yritysmaailman ja median välinen epäluottamus sekä oikeusjuttujen käyttö pelotteena ovat huolestuttavia kehityssuuntia.

Monet lehdistönvapauden koettelemukset Yhdysvalloissa tuntuvat kaukaiselta, mutta vuoden 2025 alku on osoittanut, että huoli median tilan muuttumisesta on keskeinen maailmanlaajuinen keskustelunaihe.

Yhdysvaltain perustuslaissa turvattuja perinteitä horjutetaan: oikeusjärjestelmän väärinkäyttö, median omistajapaineet, yhteiskunnan jakautuminen – polarisaatio, ja akateemisen vapauden rapautuminen.

Yrittäjä Juhani Mykkänen korostaa, että ”oikeusjuttujen pelotevaikutus on jo nyt lamauttanut pienempien mediatalojen toimintaa”.

Uusi Juttu-julkaisun Partanen huomauttaa, että ”Suomessa SLAPP-käsitettä ei ole virallisesti tunnistettu, mikä vaikeuttaa ilmiön torjuntaa”.

Euroopan unionin SLAPP-direktiivin toimeenpanosta käyty keskustelu on Suomessa jäänyt asiantuntijoiden mukaan liian vaisuksi verrattuna Baltian maihin.

Jeff Bezos -mallin vaikutus suomalaisessa mediakentässä

Washington Postin omistajan, Jeff Bezosin päätökset ovat luoneet ennakkotapauksen, jossa mediatalojen omistajien liiketoiminta ohjaa uutisointia.

Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Sofia Berner varoittaa, että ”miljardööriomistajien poliittiset tavoitteet ja liiketoimintasuhteet vaikuttavat välillisesti myös Suomessa toimivien kansainvälisten medioiden kattavuuteen”.

Tämä näkyy esimerkiksi Sanoman omistajien sijoitusportfolioiden ja talousuutisointiin kohdistuvien pehmeiden paineiden yhteyksissä.

Mykkänen huomioi, että ”alustatalouden logiikka on muuttanut median rahoitusmallit peruuttamattomasti”.

Kokenut toimittaja kertoo, että sijoittajien miellyttämisen paine näkyy klikkihuomion tavoittelun lisäksi myös aihevalinnoissa. Erityisesti yritysvastuuta ja sijoitusrahastoja koskevat kritiikittömät artikkelit ovat yleistyneet.

”Kulttuurisodan” vienti sosiaalisen median kanavissa.

Yhdysvaltojen yhteiskunnallisessa kahtiajaossa on keskeisessä asemassa ollut Muskin X (ent. Twitter) ja Mark Zuckerbergin Meta-alustat.

Mykkänen analysoi, että ”Musk on normalisoinut suoran poliittisen vaikuttamisen somealustoilla, mikä heijastuu suomalaisissa somekeskusteluissa.”

Berner korostaa, että ”nuorten mediankäyttöön kohdistuva informaatiovaikuttaminen perustuu Yhdysvalloissa kehitettyihin psykologisiin profiloinnin menetelmiin”.

Yhdysvaltain yliopistojen kohtaama paine valtion rahoituksen menettämisen uhasta on luonut Partasen mukaan ”hiljaisen itsesensuurin kulttuurin, joka näkyy nyt myös Suomen akateemisessa maailmassa”.

Yliopistojen itsesensuuri on lisääntynyt. Kansainvälisestä rahoituksesta koetetaan pitää kiinni. Aalto-yliopiston ja teknologiateollisuuden välisissä hankkeissa olleet tutkijat kertovat anonyymisti joutuvansa usein tasapainottelemaan tuloksellisuusraporttien ja kriittisen analyysin välillä.

Mykkänen varoitti teollisuuden rahoittaman tutkimuksen vaaroista: ”Kun Huawei-rahoitteiset 6G-tutkimushankkeet ja Metan koneoppimisprojektit määrittävät tutkimusagendaa, kriittinen teknologiakritiikki vaikenee”.

Oireellista on, että Suomen Akatemian hakemuksissa ”yhteiskunnallinen vaikuttavuus” on korvannut perinteisen tieteellisen riippumattomuuden arvon.

Hybridivaikuttamisen uudet muodot

Yhdysvaltain politiikan uudet käytännöt – kuten Trumpin hallinnon uudelleenkäynnistämä ”välineellistetty journalismi” – ovat luoneet Partasen mukaan ”diplomatiaa ja mediavaikuttamista yhdistävän hybridimallin”.

Berner huomauttaa, että ”kansainvälisten uutistoimistojen raportointi Yhdysvalloista vaikuttaa suomalaisen median kattavuuteen enemmän kuin koskaan aiemmin”.

Esimerkiksi ilmastopolitiikan uutisoinnissa nousevat näkyviin Texasin öljy-yhtiöiden lobbauskampanjat, jotka vaikuttavat myös suomalaisissa energiapäätöksissä.

Kohti suomalaisen median uutta resilienssiä

Vaikka suomalainen media pysyy kansainvälisissä vertailuissa vahvana, instituutioiden rapautumisen siirtymävaikutukset edellyttävät ennakoivaa toimintaa.

Mykkäsen mielestä ”tarvitsemme uudenlaisen median lukutaidon, joka ymmärtää alustatalouden ja geopoliittisen vaikuttamisen mekaniikat”.

Partanen korostaa, että ”lehdistönvapauden puolustaminen edellyttää nyt systemaattista yhteistyötä oikeuslaitoksen, akateemisen maailman ja yhteiskunnan välillä”.

Journalistien oikeuksien puolesta kamppailtaessa on varmistettava, että oikeusapua on saatavilla ja että journalistien psyykkisestä jaksamisesta huolehditaan tarvittavilla tukijärjestelmillä.

Bernerin mukaan ratkaisun avain on ”tiedostaa globalisaation luomat haavoittuvuudet ilman kansallisen median identiteetin hylkäämistä”.

Suomalaisilta mediataloilta pitäisi edellyttää rohkeutta investoida paikallisiin uutisiin ja syväjournalismiin, joka tarjoaa vaihtoehdon kansainvälisille uutisvirroille.

Lehdistönvapaus on aina ennen kaikkea paikallinen käytäntö, jota ei voi ulkoistaa kansainvälisille toimijoille.

Kuten Mykkänen paneelissa totesi: ”Globaalien trendien vastustaminen vaatii paikallista sitoutumista – jokaisen toimittajan päivittäistä valintaa totuuden ja helpon uutisoinnin välillä”.

Jatkossa on tärkeää puolustaa sananvapautta ja journalistista riippumattomuutta sekä lehdistönvapautta, jotta demokratia ja yhteiskunnallinen keskustelu säilyvät terveinä.

Jarmo Koponen, Toimittajat ilman rajoja, hallituksen jäsen / sihteeri

BLOGI

( jossa kuvia paneelikeskustelusta )