Ukrainan ja Venäjän sota on eurooppalaisen demokratian kohtalonkysymys.
Sotauutisointia seuratessa on valittava puoli. On täysin mahdotonta koettaa tasapainoilla kahden eri kertomistavan välillä, koska ristiriidat ovat ilmeisiä.
Janoamme kaikki tietoa ja luotettavia näkemyksiä tulevaisuudestamme sodan aiheuttaman epävarmuuden keskelle.
Suomalainen kokee sodan toisella tavalla kuin törkeän hyökkäyksen kohteeksi joutunut ukrainalainen, mutta vaikutukset voivat olla järisyttäviä.
**
Journalismia sodan varjossa käsiteltiin laveasti EU:n parlamentin mediaseminaarissa lokakuun 19. päivä Strasbourgissa.
Strasbourgin seminaari järjestettiin maltalaistoimittajan nimeä kantavan palkinnon jakotilaisuuden yhteyteen.
Seminaariin ottivat osaa paikan päällä Suomesta myös Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen- osaston sihteeri Jarmo Koponen ja Ihmisoikeusliiton päällikkö Heli Markkula.
Pelkästään julman sodan seuraaminen mediassa saa ihmiset voimaan pahoin, epäilemään ja pelkäämään.
Monet rohkeat toimittajat ja toimitukset ottavat riskejä demokratiaa edistääkseen.
Seminaarissa ei haluttu arvostella Venäjän mediaa yleisesti. Venäjäläisille kysymys oikeudesta omaan työhön ja suhteisiin ulkovaltojen kanssa on hyökkäyssodan aikana vaikea.
- Jos maasi on sodassa, jonka he aloittivat - tai me aloitimme, jos haluatte sitä niin kutsua, on tärkeää, että meillä on yhteyksiä ukrainalaisiin kollegoihin, sanoo Kirill Martynov Novaja Gazeta Europen päätoimittaja.
Latvian Riiassa toimiva sivusto jatkaa Venäjällä lakkautetun Novaja Gazetan työtä.
Erityisen tärkeää on muistaa, että puhuessaan kollegoiden kanssa Martynov ja hänen työkaverinsa joutuvat ottamaan huomioon sen, että monet Ukrainan miehistä ovat jo rintamalla.
- Seuraavaksi meidän on selvitettävä sotarikoksia. Jossain vaiheessa meidän täytyy tehdä yhteistyötä. Olen vakuuttunut siitä, että Venäjän "oikeat" toimittajat jakavat tietoja siitä, miten sotarikoksia on tehty, Martynov painottaa
Demokratiat uhattuna
Strasbourgissa ihmisiä puhuttivat paitsi sota Ukrainassa myös journalismin mahdollisuudet silloin kun vapaata tiedonvälitystä pidetään vaarana valtiolle, kuten Unkarissa.
- Käynnissä ovat kaksi viimeistä minuuttia demokratiaksi kutsumastamme pelistä, sanoo Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2021 saanut Maria Ressa puhuessaan Strasbourgissa koolla olleelle seminaariyleisölle ja panelisteille.
Filippiineillä väkivaltaa ja korruptiota nähnyt Ressa toi seminaariin videotervehdyksen yhdessä toisen nobelistin, venäläisen Novaja Gazetan päätoimittajan Dmitri Muratovin kanssa.
Maailma on yhä enenevässä määrin itsevaltiaiden ja autoritaaristen johtajien temmellyskenttä.
[Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Dunja Mijatović (toinen vas.), päätoimittajat Kirill Martynov ja Szabolcs Dull.]
Euroopassa esiin nousee Venäjän lisäksi Unkari.
Unkarilaisen Telex-sivuston päätoimittajan Szabolcs Dullin mukaan toimittajia ei uhkailla samalla tavalla kuin Venäjällä, mutta maassa kohdatut ongelmat voisivat olla arkea missä vaan Euroopassa: toimittajat ovat Unkarissa valtion vihollisia.
- Ministerit, mukaan lukien pääministeri Viktor Orban eivät koskaan kutsu lehdistötilaisuuksiinsa riippumattomia toimittajia. Yleisö ei saa tietoa ja Orban pitää meitä vain valeuutisten tehtailijoina, Dull kertoo seminaariyleisölle.
Täyteen pakkautuneen seminaarihuoneen keskustelut ovat synkkiä.
Ihmisoikeuksista raportoiva Dunja Mijatović luettelee: kolmetoista toimittajaa on saanut surmansa ammatissaan tänä vuonna Euroopassa, enimmäkseen Ukrainan sodasta kertoessaan.
- Euroopassa on tapettu viimeisten 30 vuoden aikana kaikkiaan yli 150 toimittajaa, Mijatović sanoo.
Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun mukaan luvut tarkoittavat, että keskimäärin yksi toimittaja tapetaan joka toinen kuukausi Euroopan maaperällä.
Maailmanlaajuinen kuva on vielä kauhistuttavampi.
Maanpakolaisiakin autettava
Muratov vakuutti esiintymisessään täydelle salille, että olisi korkea aika ymmärtää sitä, miten voidaan tukea toimittajia, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa.
Päätoimittaja kannustaa vahvistamaan kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön tekemää työtä.
Konkreettisesti voitaisiin auttaa toimituksia, jotka ovat Latviassa, kuten monet Muratovin kanssa työskennelleet Novaja Gazetan toimittajat. Venäläisiä maassa on paljon.
-Kehotan harkitsemaan erityisen rahaston perustamista ulkomaille pakotettujen toimittajien tueksi.
Muratov ehdottaa, että rahasto voitaisiin nimetä Anna Politkovskajalle.
[Päätoimittaja Dmitri Muratov]
Politkovskaja teki pitkän työuran Novaja Gazetan toimittajana. Hänet murhattiin kotitalonsa rappukäytävään vuonna 2007.
Murhan tilaajia ei ole saatu tuomittua, ja monet epäilevät, etteivät tuomitut tšetšeenitkään ole heitä, joiden pitää kantaa vastuu tapahtuneesta.
Daphne Caruana Galizia -palkinto
Rankaisemattomuuden ilmapiiri aiheuttaa lisää tuskaa toimittajille ja heidän perheilleen, suojelee tekijöitä vastuusta ja helpottaa uusia hyökkäyksiä ammattia vastaan.
Se rikkoo vakiintuneita ihmisoikeusvelvoitteita, jotka vaativat valtioita suojelemaan toimittajien elämää, turvallisuutta ja oikeuksia.
Daphne Caruana Galizia oli maltalainen vapaa toimittaja, joka kirjoitti suosittua blogia, jossa hän arvosteli Maltan johtoa korruptiosta.
Vuonna 2016 hän paljasti tietovuoto Panaman papereiden yhteydessä selvinneitä Maltan johdon epäiltyjä yhteyksiä veroparatiisiyhtiöihin.
[ Euroopan parlamentin varapuhemies Pina Picierno (vas.) ja toimittaja Clément Di Roma sekä Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola.]
Voittaja valittiin yli 200 ehdotuksen joukosta. Tänä vuonna 20 000 euron palkinnon saivat kaksi ranskalaista toimittajaa, Clément Di Roma ja Carol Valade, jotka ovat seuranneet vuosia Afrikkaa.
Saman Wagner-ryhmän sotilaat ovat osallistuneet sotaan Ukrainassa.
Sotajournalismin etiikka
Sota asettaa kaikelle inhimilliselle rajoitteita.
Seminaarissa nostettiin esiin se, että Ukrainassa julistettu poikkeustila rajoittaa tiedonvälitystä ja vaikeuttaa paitsi tiedon levittämistä myös sen hankintaa.
Journalistien työskentelyn on oltava mahdollisimman avointa ja sitä pitää pystyä seuraamaan kaikkialla. Samaan aikaan toimitusten on tarjottava tietonsa laajalle yleisölle huolehtien lähteistään.
Toimitukset yrittävät kertoa muustakin kuin sodan kulkuun liittyvistä asioista, mutta sota tekee kaikesta vaikeampaa. Ukrainassa tarvitaan pelkästään maakunnista raportointia varten mukaan generaattori sähkön tuottamiseen ja polttoaineita autoja varten.
- Kaikkiaan toimittajia on menehtynyt Ukrainassa 32. Joukossa on myös muita kuin ukrainalaisia. Osa heistä on kuollut rintamalla, jotkut kotonaan raketti-iskuissa, kertoo tv-yhtiön ukrainalaistuottaja Angelina Kariakina.
Lähetystorneja on tuhottu tusinan verran.
[Seminaariin etänä osallistunut Angelina Kariakina. Kolmas vasemmalta tutkiva toimittaja Matthew Caruana Galizia.]
Turvallisuusnäkökulmat keskeinen osa työtä
Silti Kariakina sanoo, että hän voi ymmärtää venäläisten eettiset haasteet.
-Näitä on maan riippumattomalla medialla, koska osa maasta tukee ja käy tätä kamalaa sotaa.
Propagandan mukaan Ukraina on lopussa. Tosiasiassa Ukrainassa moni asia toimii.
- Venäläisten sotilaiden on ollut vaikea ymmärtää, ettei kylistä löydy omaa tsaaria vaan demokraattisesti valittu päämies.
Kariakina korostaa, että vahva yhteisö on valtava voima. Sodasta on kerrottava ja tietoa on haettava sieltä, missä ihmiset elävät eikä vanhaan malliin Venäjältä asioita katsovien silmin.
Edelleenkin Ukrainaa ovat kartoittaneet monet Moskovassa päämajojaan pitäneet ulkomaalaiset kirjeenvaihtajat.
Tai kuten Dull kertoo Unkarista: Kremliin tukeutuva narratiivi - kertomus sodan tapahtumista ja seurauksista leviää valtion mediassa, joka haluaa tukea johtajiaan ja ylläpitää suhteita Venäjään.
**
Voit seurata itse Strasbourgin seminaaria ja palkintotilaisuutta näistä linkeistä avautuvista videoista.