Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) on jättänyt Ruotsissa rikosilmoituksen, jossa syytetään Eritrean presidenttiä ja seitsemää muuta rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Eritrean ja Ruotsin kansalainen, journalisti Dawit Isaak on ollut vangittuna vuodesta 2001 ilman oikeudenkäyntiä ja mahdollisuutta tavata edes asianajajaa. Hänen asiansa on lopulta tutkittava asianmukaisesti ja ihmisoikeusrikokseen syylliset saatettava oikeuden eteen.
Dawit Isaak lienee maailman pisimpään [työnsä vuoksi] vangittuna pidetty journalisti, eikä hänen elossa olostaankaan ole täyttä varmuutta. Eritreassa syntyneellä Isaakilla on myös Ruotsin kansalaisuus, ja 21.10.2020 kaksi ruotsalaisjuristia jätti RSF:n nimissä rikosilmoituksen Isaakin viimeisimmän kotikaupungin Göteborgin viranomaisille. Isaakia on ilmoituksen mukaan kidutettu, hänet on siepattu eikä häneen saada yhteyttä. Rikoksesta ihmisyyttä vastaan halutaan vastuuseen kahdeksan epäiltyä mukaan lukien Isaias Afwerki, joka on Eritrean presidentti vuodesta 1993 alkaen. Muut nimetyt ovat Eritrean ulkoasiain-, oikeus- ja viestintäministerit sekä neljä hallinnon ja turvallisuuspalvelun virkamiestä.
”Riippumatta siitä, miten korkeassa asemassa ne ovat, jotka ovat heittäneet Dawit Isaakin vankilaan ja antaneet hänen virua siellä lähes 20 vuotta, heidät on saatettava rikosoikeudelliseen vastuuseen. Ruotsin oikeuslaitoksen on kiireesti avattava rikostutkinta”, sanoo vuoden 2003 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Shirin Ebadi, joka on allekirjoittanut kanteen.
”Niin kauan kuin nämä henkilöt voivat toimia rangaistuksetta ja ilman että muut valtiot pyrkisivät mahdollisuuksiensa mukaan saamaan heitä edesvastuuseen, niin kauan Eritrean oikeusjärjestelmä ei voi kehittyä”.
Toimittaja ja kirjailija Dawit Isaak oli tullut Ruotsista entiseen kotimaahansa perustaakseen edistyksellisen sanomalehden ja palvellakseen ”vapaata Eritreaa”. Hänet otettiin kiinni syyskuussa 2001 presidentti Afwerkin määräämissä joukkopidätyksissä, jotka kohdistuivat hänen vastustajiinsa ja riippumattomiin tiedotusvälineisiin. Siitä asti Isaak on ollut pidätettynä ja eristyksissä. Lähes 20 vuoteen hän ei ole kertaakaan saanut tavata asianajaa tai perheenjäseniään. Ruotsin tai YK:n edustajia ei ole päästetty häntä tapaamaan lukuisista pyynnöistä huolimatta. Viimeisin elonmerkki hänestä on tiettävästi vuodelta 2005. Todennäköisesti häntä pidetään vankina hirvittävissä olosuhteissa tulikuumissa konteissa aavikolla, Eirareiron pidätyskeskuksessa Punaisen meren äärellä. (Eritrealaista syntyperää olevia kaksoiskansalaisia kohdellaan lain mukaan Eritrean kansalaisina (suom. huom.)).
Ruotsin tiedotusvälineissä Isaakin asiaa on käsitelty silloin tällöin, ja vuonna 2014 RSF:n asianajajat olivat jättäneet kanteen tuomioistuimeen. Tukholman yleinen syyttäjä oli todennut, että esitutkinnan aloittamiseen olisi painavat perusteet; ainakin tahdonvastainen katoaminen Eritreassa kuuluu rikoksiin ihmisyyttä vastaan, ja kyseiset rikokset kuuluvat Ruotsin tuomioistuinten toimivaltaan. Tutkintaa ei kuitenkaan aloitettu, sillä ulkoministerin kanssa käytyjen keskustelujen lopputulos oli, että se voisi vaikuttaa Ruotsin ja Eritrean suhteisiin ja siten jopa pienentää Dawitin vapauttamismahdollisuuksia.
RSF:n lakiasioista vastaava Paul Coppin ei enää hyväksy tällaista argumenttia. ”Viisi vuotta tuon päätöksen jälkeen Dawit Isaak on edelleen tietymättömissä, eivätkä Ruotsin viranomaiset ole saaneet asiaa edistymään vähääkään: eivät Isaakin vapauttamista, eivät edes yhtä vierailua tai todistetta siitä, että vanki on elossa. Kansainvälisten järjestöjen, esimerkiksi Ihmisoikeusneuvoston ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan lukuisat julkilausumat ja tuomitsevat kannanotot eivät liioin ole vieneet asiaa eteenpäin. Niinpä nyt on kiireellisesti toimittava rikosasiapohjalta. ”
Ruotsin ulkoministeri Ann Linde itsekin joutui valtiopäivien kuultavana ollessaan 2019 toteamaan, että ”Eritrea ei ole millään tavoin kuunnellut huoliamme eikä reagoinut niihin”.
RSF:n nimissä jätetyn rikosilmoitus pyrkii siihen, että ne henkilöt, joita epäillään syyllisiksi journalistin katoamiseen, otettaisiin kiinni, tarvittaessa kansainvälisen pidätysmääräyksen avulla. Eritrean katastrofaalinen ihmisoikeustilanne ei ole ollenkaan parantunut lähes 30 vuoden aikana, joten Ruotsin oikeuslaitoksella voi olla merkittävä vaikutus paitsi Dawit Isaakin ja muiden vuodesta 2001 vangittuina pidettyjen journalistien auttamiseksi myös Eritreassa tehtyjen rikosten rankaisemattomuuden lopettamiseksi ja siten lehdistönvapauden parantamiseksi tässä maassa.
Ilmoituksen ovat laatineet asianajaja Percy Bratt ja juristi Jesús Alcalá. Sen ovat allekirjoittaneet lisäksi
· Dawit Isaakin veli Esayas Isaak
· tutkija, Raoul Wallenberg Research Initiativen koordinaattori Susanne Berger
· Björn Tunbäck, joka vastaa Ruotsin RSF-osastossa Dawit Isaak -tiimistä
· ihmisoikeusjuristi Antoine Bernard.
Lisäksi allekirjoittajiin on liittynyt yksitoista juristia ja kansainvälisesti tunnettua henkilöä:
· vuoden 2003 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Shirin Ebadi
· YK:n entinen ihmisoikeuskomissaari Navi Pillay
· Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan entinen puheenjohtaja Pansy Tlakula
· Kanadan entinen oikeusministeri Irwin Cotler
· saksalainen ihmisoikeusjuristi Bernhard Docke
· kanadalainen ihmisoikeusjuristi David Matas
· Eritrean Law Societyn johtaja Daniel Mekonnen
· Britannian PEN-yhdistyksen puheenjohtaja, asianajaja Philippe Sands
· Afrikan kehitys- ja ihmisoikeuskeskuksen toimitusjohtaja Gaye Sowe
· itävaltalainen ihmisoikeusjuristi Hannes Tretter
· Pretorian yliopiston ihmisoikeuskeskuksen johtaja Frans Viljoen
Lokakuun 27. päivänä 2020 Dawit Isaak täytti 56 vuotta, ja RSF julkaisi 22-sivuisen raportin Prisoner of Conscience Since 2001 – Why has Sweden not managed to bring Dawit Isaak home? Siinä selvitetään, millaisiin toimiin Ruotsissa on vuosien mittaan ryhdytty Isaakin vapauttamiseksi ja arvostellaan ulkoministeriön passiivisuutta. Raportin on koostanut RSF:n Ruotsin-osasto. Voit lukea englanninkielisen uutisen täältä
Maailman 180 valtion lehdistönvapautta mittaavassa RSF:n lehdistönvapausindeksissä Eritrea sijoittui vuonna 2020 sijalle 178.