Kansainvälisen oikeuden mukaan siviilejä, kuten toimittajia, tulee sotatilanteessa suojella


Ovatko sotatoimialueella työskentelevät toimittajat sotakirjeenvaihtajia? Suojaavatko heitä erityiset säännöt? Tästä keskusteltiin Toimittajat ilman rajoja ry:n ja Journalistiliiton järjestämässä miniseminaarissa.


Ukrainan tilanne on jälleen nostattanut Euroopassa keskustelua toimittajien asemasta sotatoimialueella. Ovatko he siviilejä, suojaavatko heitä kansainväliset sopimukset, ovatko he kaikki sotakirjeenvaihtajia, kuten Ukrainan journalistiliiton puheenjohtaja Sergiy Tomilenko luonnehti maansa toimittajakuntaa Venäjän hyökkäyksen alettua?


Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osasto ja Suomen Journalistiliitto järjestivät 19.4.2022 Helsingissä keskustelutilaisuuden Journalismi ja kansainvälinen oikeus, jossa kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi ja Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino alustivat ja vastasivat kysymyksiin.


Koskenniemi totesi aluksi, että sotarikokset voidaan juridisesti jakaa neljään ryhmään: varsinaiset sotarikokset (jotka kohdistuvat taisteluun osallistuviin sotilaisiin), rikokset ihmisyyttä vastaan, joukkotuhonta (joka kohdistuu tiettyyn etniseen tai muuten rajattuun ihmisryhmään) sekä hyökkäystekoon, jollainen Venäjän perusteeton hyökkäys Ukrainaan selkeästi on.


Kansainvälinen rikosoikeus on Koskenniemen mukaan kulkenut 1900-luvun alkupuolelta hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Haagissa vuonna 2002 toimintansa aloittanut kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on käsitellyt muutamia kymmeniä tapauksia. Sotarikoksistakin syytteet tulee kuitenkin ensin nostaa ja käsitellä kansallisissa oikeusistuimissa. Useiden Euroopan maiden tuomioistuimissa onkin vuosien varrella silloin tällöin nostettu syytteitä edellä mainituista niin sanotuista universaalirikoksista.


Kysymykseen kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän kehittämisestä Koskenniemi totesi, että vaikka ihmisoikeuksien merkitys on 1990-luvulta alkaen kansainvälisesti noussut merkittävästi, moni ongelma pohjaa pohjoisen ja etelän vastakkaisuuteen. Maailman ihmisistä suunnilleen kaksi kolmannesta kokee, että juuri lännen määräysvalta on ollut luomassa maapallon epäoikeudenmukaisuutta. Ukrainan tilannekin nähdään Koskenniemen mukaan yhtenä maailman monista kriiseistä, eikä monilla valtioilla ole historiansa vuoksi suurta intoa tukea länsimaiden näkemyksiä ja toimia, vaikka ne eivät sotaa hyväksyisikään.


Leinon alustus keskittyi pitkälti sen ympärille, ketkä ovat sotatilanteessa suojeltavia henkilöitä. Sodan oikeussäännöt ovat valtioiden sopimia ja osa kansainvälistä oikeutta. Humanitaarisen oikeuden sääntöjä sovelletaan konfliktin keskellä, ja ne koskevat kaikkia. Sen perustan muodostavat Geneven neljä sopimusta sekä niiden lisäpöytäkirjat. Kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet Geneven sopimukset eli ottaneet ne osaksi omaa lainsäädäntöään. Punainen risti on konflikteissa neutraali toimija.


Tiivistettynä Leinon sanoma oli, että konfliktitilanteessa ne, jotka eivät osallistu taistelutoimintaan, ovat suojeltuja. Tämä koskee myös journalisteja, jotka raportoivat kuvin ja sanoin tilanteesta. Jos toimittaja on sotakirjeenvaihtajana mukana aseellisessa toiminnassa, hän ei ole siviili. Kuulijoiden kanssa Leino selvitteli myös Molotovin cocktaileja heittävän ukrainalaismummon statusta: hänellä on oikeus puolustautua hyökkäystä vastaan, mutta jos hän tuhoaa ohikulkevan panssarivaunun, hän osallistuu taisteluun eikä enää ole suojeltava siviili.


--

Tilaisuuteen osallistui 15 henkilöä, joista viisi oli Toimittajat ilman rajoja -yhdistyksen jäseniä.


Teksti Päivi Helander

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki