Vuonna 2019 tapettiin 49 toimittajaa, mikä on alhaisin lukema 16 vuoteen. Toimittajat ilman rajoja -järjestön uunituore vuosiraportti kertoo, että toimittajia sai surmansa sota-alueella merkittävästi vähemmän kuin ennen. Maissa, joissa ei käydä sotaa kuolee nyt enemmän toimittajia kuin sota-alueilla. Journalisteja tapetaan rauhantilassa olevissa maissa yhtä paljon kuin aiemmin ja vangitsemisten määrä kasvaa. ”Yhä useampi toimittaja murhataan työnsä vuoksi demokraattisissa maissa, mikä asettaa demokratioille vakavan haasteen”, painottaa kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön johtaja Christophe Deloire.
Journalismi on edelleen vaarallinen ammatti. Toimittajia sai kuitenkin työtehtävissä surmansa vähiten sitten vuoden 2003. Tänä vuonna on tapettu 49 journalistia, kun viime vuonna heitä menehtyi väkivaltaisesti peräti 87. Syy suureen pudotukseen on se, että sota-alueilla kuoli toimittajia huomattavasti viime vuotta vähemmän. Esimerkiksi Syyriassa, Jemenissä ja Afganistanissa on 2019 kuollut 17 toimittajaa, mikä on tasan puolet verrattuna viime vuoteen.
Rauhantilaisissa maissa toimittajien riski väkivaltaiseen kuolemaan pysyi ennallaan. Maissa, joissa ei käydä sotaa kuolee nyt enemmän toimittajia (59%) kuin sota-alueilla. Samalla toimittajia murhataan tai yritetään suunnitellusti murhata 2% enemmän kuin viime vuonna. Toimittajia on myös mielivaltaisesti vangittuina (389), 12% enemmän kuin viime vuonna.
“Ero sotaa käyvien ja rauhantilassa olevien maiden välillä on toimittajien turvallisuuden kannalta häviämässä”, arvioi kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire.
“Toivotamme tervetulleeksi ennennäkemättömän pudotuksen sota-alueilla kuolleiden toimittajien määrässä. Toisaalta yhä useampi toimittaja murhataan työnsä vuoksi demokraattisissa maissa, mikä asettaa demokratioille vakavan haasteen.”
Toimittajat ilman rajoja –järjestön Suomen osaston puheenjohtaja Jarmo Mäkelä näkee kansainvälisessä trendissä huolestuttavan yhteyden tilanteeseen Suomessa.
”Toimittajia uhkaillaan ja maalitetaan Suomessa koko ajan enemmän. Onneksi emme vielä ole nähneet kotimaassa vakavaa väkivaltaa. Jos vihapuhetta ei kuitenkaan saada kuriin ja toimittajien työrauhaa paremmin turvattua, niin fyysisen väkivallan riski meilläkin valitettavasti kasvaa.”
Latinalainen Amerikka yhtä vaarallinen kuin Lähi-itä
Maailmanlaajuisesti arvioiden Latinalainen Amerikka on noussut Lähi-idän rinnalle vaarallisimpana alueena tehdä journalistista työtä. Esimerkiksi Meksikossa on tänä vuonna tapettu 10 toimittajaa, saman verran kuin Syyriassa.
Yhteensä vuosiraportti listaa 14 väkivaltaisesti kuollutta toimittajaa Latinalaisessa Amerikassa. Todellinen lukema on raportin mukaan kuitenkin huomattavasti suurempi. Yhteensä 8 toimittajan surmat useissa maissa ovat oikeusjärjestelmien hitauden vuoksi yhä tutkittavina, eikä surmia voida siksi vielä kirjata mukaan tilastoon.
Kiina, Egypti ja Saudi-Arabia – puolet maailman vangituista toimittajista
Maailmassa on raportin mukaan nyt 389 toimittajaa vangittuina ja 57 panttivankeina. Kiinassa (120) on vangituista toimittajista miltei kolmasosa. Yhdessä Egyptin (34) ja Saudi-Arabian (32) kanssa Kiina muodostaa kolmikon, josta löytyy lähes puolet maailman vangituista toimittajista.
Lähi-idässä toimittajia vainoaa ahkerimmin Egyptin ja Saudi-Arabian lisäksi Syyria, jossa toimittajia istuu vankiloissa 26.
Turkki – Euroopan synkin piste
Tilanne Turkissa jatkuu synkkänä. Toimittajia vangitaan kyseenalaisin perustein ja mahdollisten vapautusten jälkeen vangitaan usein pian uudestaan. Lisäksi toimittajia on pakotettu kotiaresteihin.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön varsinaisen tilaston (25) lisäksi Turkissa on kymmeniä toimittajia vangittuina ja syytteessä yhteyksistä ”laittomiin tai terroristisiin poliittisiin järjestöihin”.
Lisätiedot:
Jarmo Mäkelä, puheenjohtaja, Toimittajat ilman rajoja ry, 040 844 2609
Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö on koonnut vuodesta 1995 alkaen vuosittaisen raportin toimittajien vihamielisestä kohtelusta ja kuolettavasta väkivallasta, perustuen eksakteihin tietoihin 1.1. ja 1.12. välisenä aikana. Kerätty yksityiskohtainen tieto mahdollistaa sen, että toimittajan kuoleman, vangitsemisen, sieppauksen tai katoamisen voidaan suurella varmuudella todeta suoraan johtuneen heidän journalistisesta
työstään.