Internet on taistelukenttä, jossa käyttäjät joutuvat yhä kamppailemaan vapaan sanan puolesta. Niissä maissa, joissa hallitus valvoo perinteistä mediaa, ainoat itsenäiset uutiset ja tiedot löytyvät verkosta. Siksi verkosta onkin tullut keskustelufoorumi ja turvapaikka niille, jotka haluavat ilmaista mielipiteensä vapaasti.
Vuodesta 2008 saakka Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) on viettänyt kybersensuurin vastaista päivää 12. maaliskuuta. Tänä vuonna RSF haluaa kiinnittää huomiota Turkin kybersensuuriin ja sen hälyttävään tilaan. Vuonna 2018 Turkin oikeusviranomaiset estivät lähes 3000 artikkelia, minkä lisäksi maa haluaa tarkkailla ja hallinnoida verkon videopalveluja.
Turkin hallinto käy taistelua itsenäisiä uutistoimituksia ja informaatiota vastaan verkossa. Turkkilaisen Bianet-nettisivuston julkaiseman raportin mukaan valtion tuomioistuimet ovat estäneet ainakin 2950 artikkelia ja journalistista sisältöä vuoden 2018 aikana. Bianet-sivustoa ylläpitää RSF:n Turkin edustaja, Erol Önderoğlu.
Tämän järkyttävän luvun lisäksi tuntematon määrä sisältöä on estetty ilman, että sitä on käsitelty oikeudessa. Oikeusasiamiehenä toimineen Faruk Bildiricin mukaan pelkästään Hürriyet-sanomalehden verkkosivulta on estetty 2047 sivua viiden vuoden aikana. Bildirici sai potkut virastaan, kun lehden osti hallitusmyönteinen mediaryhmä.
Lista kielletyistä aiheista pitenee
Kiellettyjen uutisaiheiden lista on myös pidentynyt Turkissa. Niitä ovat on muun muassa korruptio, Turkin kurdilaiseen vähemmistöön liittyvät asiat, politikkojen kritisointi, ihmisoikeusrikkomukset sekä uskonnolliset johtajat tai julkkikset.
Önderoğlun mukaan turkkilaisen journalismin ylle on puettu pakkopaita, josta ei pääse pakenemaan edes internet. ”Siellä vaaditaan hallinnon nationalismin kannattamista ja aina pitenevän tabu-listan kunnioittamista”, Erol Önderoğlu sanoo. ”Maan tai hallinnon vakauden varmistamista käytetään tekosyynä, kun viranomaiset pyrkivät selkeästi tukahduttamaan julkista keskustelua ja suojelemaan valtaapitäviä valvonnalta. Perustuslakituomioistuimen on lopetettava lisääntyvä sensuuri ”, Önderoğlu toteaa.
Lokakuussa 2018 kymmenen artikkelia eri verkkosivuilta estettiin yhtä aikaa Limak-yhtiön pyynnöstä. Turkkilaisen rakennusalan lippulaivayhtiönä tunnettua Limakia on syytetty Istanbulin kolmannen lentokentän rakennukseen liittyvästä kavalluksesta. Monet eri alojen suuryhtiöt, kuten Çalık, Kaylon ja Cengiz ovat liittoutuneet valtiojohdon kanssa ja onnistuneet sulkemaan arviolta 100 artikkelia. Kaksi kesäkuussa julkaistua raporttia paljasti, että paljon maa-alaa sisältävä rakennustyömaa osoitettiin säätiölle, jonka johtajiin kuului presidentti Erdoğanin poika.
Monien kriittisten uutissivustojen sensuroimisen lisäksi viranomaiset häpeilemättä estävät silloin tällöin myös kokonaisia verkkoalustoja, esimerkiksi Blogspotin, SoundCloudin ja Wikipedian. Wikipediaa on myös syytetty Turkin hallituksen rinnastamisesta islamilaiseen valtioon, minkä vuoksi sivusto on ollut poissa käytöstä huhtikuusta 2017 saakka.
Sosiaalinen media on myös tiukan tarkkailun alaisena. Turkki on vaatinut sisällön poistamista Twitterissä enemmän kuin yksikään muu valtio. Kukaan ei silti pidä lukua ihmisistä, jotka ovat joutuneet vangituksi yhden julkaisun takia. Sensuuri on mennyt niin pitkälle, että kokonaisia kurdinkielisiä kaupunkeja on menettänyt tilapäisesti verkkoyhteytensä. Lisäksi Turkki kohdistaa parhaillaan huomionsa sensuurin kiertämisvälineisiin.
Ei turvaa sensuuria vastaan
Perustuslakituomioistuin on vetäytynyt vastuustaan varmistaa, että ilmaisunvapautta kunnioitetaan. Istuin on kieltäytynyt tekemästä päätöksiä verkkosensuuriin liittyvistä tapauksista jo vuoden ajan. Tunnetut asianajat Yaman Akdeniz ja Kerem Altıparmak eivät ole saaneet vastauksia kymmeniin valituksiin, joita he ovat tehneet vuodesta 2015 saakka. Valitukset käsittelevät muun muassa uutissivustojen, kuten Sendikan, Birgün ja Diken estämistä. Akdeniz ja Altıparmak ovat valittaneet myös Wikipedian estämisestä toukokuussa 2017.
”Tuomioistuin käsittelee tapauksia valikoivasti sen mukaan, kuinka sensitiivisiä ne ovat hallituksen kannalta”, Altiparnak sanoo. Tuomioistuin on virallisesti käsitellyt 98 prosenttia vuonna 2015 aloitetuista tapauksista, mutta mikään niistä ei ole koskenut verkkosensuuria. Tästä syystä asianajajien on vaikeampaa kääntyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, joka yleensä vaatii, että kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käsiteltävä ensin.
Syyskuussa 2018 perustuslakituomioistuin myönsi Cumhuriyet-lehdelle poikkeuksellisesti valituksen. Estetyn artikkelin aiheena oli paikallisten johtajien asiakaslähtöiset käytännöt. Päätöstä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta käyttää ennakkotapauksena sellaisessa oikeusjärjestelmässä, joka on yhä autoritaarisen hallinnon läheisessä valvonnassa.
Video- ja suoratoistopalvelut ennakkotarkastukseen
Turkin viranomaisilla on nyt tarkastelun kohteena verkossa julkaistut videot. Presidentin allekirjoitusta odottavan, uuden direktiivin mukaan verkossa toimivat videopalvelut eivät voi toimia Turkissa ilman lisenssiä. Kyseisen lisenssin saaminen vaatii poliisin ja tiedustelupalvelujen hyväksynnän.
Turkissa videopalveluja – niitä, jotka ovat rekisteröityneet – valvoo Turkin radio- ja televisiokanavan korkein neuvosto (RTÜK). Se on politisoitu sääntelyviranomainen, jolle palveluntarjoajan on luovutettava tiedot pyynnöstä, mukaan lukien tilaajatiedot.
Uusi direktiivi vaikuttaa digitaalisten TV-lähetysten esittäjien, suoratoistopalvelujen kuten Netflixin, sekä vaihtoehtoisten sisällöntarjoajien kuten Medyascope, Evrensel WebTV and Artı TV, toimintaan. Lisäksi se voi vaikuttaa sosiaalisen median alustoihin kuten Periscopeen, jota monet sensuroidut mediat käyttävät sisältöjensä levittämiseen. Laki voi vaikuttaa myös ulkomailta tuleviin tai vierailla kielillä esitettyihin ohjelmiin.
Jo ennestään huolestuttava Turkin median tilanne muuttui kriittiseksi vallankaappauksen jälkeen heinäkuussa 2016. Monet turkkilaiset tiedotusvälineet ovat suljettu ilman mitään ennakkovaroitusta ja maassa on järjestetty toimittajien massaoikeudenkäyntejä. Turkissa on tällä hetkellä maailman eniten vangittuja ammattijournalisteja ja maa on RSF:n vuoden 2018 lehdistönvapausideksissä sijalla 157. Indeksissä on mukana yhteensä 180 maata.