Naistoimittajien kokema seksuaalinen häirintä, uhkailu ja väkivalta vaikuttaa myös journalismiin, todetaan tuoreessa raportissa.
Journalistin ammatti on naisille vaarallisempi kuin miehille. Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) julkaisi naistenpäivänä 8.3.2021 raportin Sexism's toll on journalism, joka tuo esiin naistoimittajiin kohdistuvan erilaisen väkivallan laajuuden ja sen vaikutuksen journalismiin.
Raportin esipuheessa RSF:n pääsihteeri Christophe Deloire toteaa, että toimittajien työhön sisältyy yhä enemmän vaaroja paitsi sota-alueilla myös niiden ulkopuolella. Myös itse journalismia väijyvät erilaiset uhat. Sosiaalinen media lisää tiedonvälityksen sekavuutta, ja journalismi joutuu mahdottomaan kilpailutilanteeseen poliittisten päättäjien propagandan, maksettujen sisältöjen ja huhujen kanssa. RSF:n tehtävä on puolustaa journalismia kaikilla rintamilla.
Deloire korostaa, että naiset kohtaavat journalistisessa työssään kaksin verroin vaaroja, sillä he joutuvat puolustautumaan myös tiedotusalan sisäistä häirintää vastaan. RSF julkaisi naistenpäivänä 2018 raportin Women’s Right: Forbidden Subject. Se tuo esiin ongelmia, joita toimittajat kohtaavat raportoidessaan naisten oikeuksista, ja listaa suosituksia, jotka antaisivat jokaiselle oikeuden tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti mediassa. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, RSF:n selvitys Sexism in Journalism puolestaan osoittaa, että aivan liian monet naistoimittajat joutuvat kokemaan uhkaa kahdelta taholta niin perinteisen, digitaalisen ja verkkojournalismin parissa kuin myös omissa toimituksissaan.
Seksismillä RSF tarkoittaa tässä kaikkea sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa mukaan lukien syrjintä, loukkaukset, seksuaalinen ahdistelu, sopimaton koskettelu, sanalliset ja fyysiset seksuaaliset hyökkäykset sekä raiskaukset tai niillä uhkaileminen. Tällainen toiminta vahingoittaa myös uutisoinnin ja tiedottamisen monipuolisuutta.
Selvityksessä on tilastojen lisäksi runsaasti esimerkkejä toimittajien kokemuksista ja lainauksia heidän kommenteistaan, kuten tämä repliikki Vietnamista: ”Lähes kaikissa seksuaalisen ahdistelun tapauksissa syytetään ensisijaisesti naisia itseään. Yleisökin hyväksyy tällaisen väärän käytöksen katsoen, että naisten pitäisi olla iloisia ja ylpeitä häirinnästä, koska se osoittaa heidän olevan haluttavia.”
Selvitys perustuu järjestön vuonna 2020 laatimaan kyselyyn. Käyttökelpoisia vastauksia saatiin 112 kpl (75 % vastaanottajista) yhteensä 12 maasta. Noin 85 prosenttia vastaajista totesi, että jos seksistiseen väkivaltaan syyllistynyt jää vaille seuraamuksia, hän usein jatkaa muidenkin naistoimittajien häirintää. Yli kaksi kolmannesta vastaajista tunnisti naistoimittajien kohtaavan syrjintää. Entä seuraukset? Lähes puolet vastasi, että naiset turvautuvat itsesensuuriin ja välttävät kajoamasta tiettyihin aiheisiin.
”Tämä vastaus kertoo kaiken”, Deloire sanoo.
Miten raportti koottiin
Raporttia varten lähetettiin loppukesästä 30 kysymyksen sarja 150 toimittajalle, joista osa toimii RSF:n kirjeenvaihtajina, osa kirjoittaa sukupuoleen liittyvistä aiheista. Vastauksia saatiin 136, joista 112 hyväksyttiin käsiteltäviksi. Lomake koostui pitkälti monivalintakysymyksistä, joiden vastaukset tilastoitiin. Kohtiin ”muu, mikä” saadut vastaukset käsiteltiin erikseen.
Raportissa on neljä osaa. Aluksi käydään läpi vaaravyöhykkeet eli naistoimittajien työ kentällä, verkossa ja toimituksissa. Toinen osa käsittelee kohteita eli journalisteja, jotka kirjoittavat naisten oikeuksista, politiikan tai urheilun toimittajista. Kolmannessa jaksossa tarkastellaan naisiin kohdistuvan väkivallan seurauksia journalismille, kuten toimittajan vaikenemista, vaikutusta pluralismiin ja journalismin sisältöön. Luvussa 3 esitetään lisäksi selvityksen tilastoja ja huomioita. Neljännessä osassa RSF antaa suosituksia tiedotusvälineille, julkishallinnolle, alustoille, mainostajille ja naistoimittajille itselleen, jotta epätasa-arvoisen kohtelu tunnistettaisiin paremmin ja estettäisiin.
Kääntänyt Päivi Helander