Naisjournalistien määrä on maailmalla kasvanut, mutta niin on myös heidän kohtaamansa vaino. Toimittajat ilman rajoja (RSF) haluaa kansainvälisenä naistenpäivänä huomioida naisjournalisteja, jotka altistuvat vankeudessa väkivallalle ja epäinhimillisille olosuhteille.
Kansainvälistä naistenpäivää vietetään tänään 8. maaliskuuta. Toimittajat ilman rajoja (RSF) kertoo, että tälläkin hetkellä 27 naistoimittajaa ympäri maailmaa on pidätettynä, osa heistä aivan epäinhimillisissä olosuhteissa. RSF vaatii toimittajien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista.
Osa naisista on joutunut kidutuksen ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi. RSF:n tilastojen mukaan 334:stä vangitusta journalistista kahdeksan prosenttia, eli 27, on naisia. Viisi vuotta sitten vastaava luku oli kolme prosenttia.
Nämä naiset ovat vangittuina yhdeksässä maassa. Iranissa ja Kiinassa vangittuja naistoimittajia on kummassakin seitsemän. Turkissa vangittuna on neljä naisjournalistia. Muut naistoimittajia vanginneet maat ovat Saudi-Arabia, Vietnam, Egypti, Bahrain, Syyria ja Nicaragua.
Tekaistuja syytteitä terrorisminimikkeen alla
Vaikka toimittajien pidätysten todellinen syy on heidän julkaisuissaan, esimerkiksi Turkissa ja Egyptissä heille on luettu syytteitä terroristisen propagandan levittämisestä ja terroristijärjestöön kuulumisesta. Tällaiset syytteet mahdollistavat hyvin pitkät vankeustuomiot. Esimerkiksi Iranissa journalistit Narges Mohammadi ja Hengameh Shahidi saivat kymmenen ja kahdentoista vuoden vankeustuomiot juonittelusta Iranin islamistisen tasavallan kansallista turvallisuutta vastaan.
Kiinassa ja Turkissa on luettu elinikäisiä tuomioita. Kiinalainen journalisti Gulmira Imin, Uyghurin muslimiyhteiskunnan jäsen ja uutissivusto Salkinin editori sai elinkautisen tuomion tekaistuilla syytteillä separatismista ja valtionsalaisuuksien paljastamisesta. Iminia kidutettiin ja pakotettiin allekirjoittamaan asiakirjoja ilman lakimiehensä läsnäoloa.
Turkissa elinkautisen tuomion sai 74-vuotias Nazli Ilicak osallistuttuaan TV-lähetykseen, jossa kritisoitiin hallituksen toimintaa vuoden 2016 epäonnistuneessa vallankaappausyrityksessä. Hänen tuomiotaan ei ole mahdollista armahtaa.
”Kaksikymmentäseitsemän naisjournalistia on menettänyt vapautensa ja kärsii suhteettomia ja epäoikeudenmukaisia tuomioita. He ovat vangittuina mitä tyrmistyttävimmissä olosuhteissa, joissa he joutuvat toisinaan kokemaan kidutusta tai seksuaalista väkivaltaa. Vaadimme heidän välitöntä vapauttamistaan ja vaadimme YK:ta ottamaan nämä tapaukset käsittelyyn”, sanoo RSF:n pääsihteeri Christophe Deloire.
Epäinhimillisiä olosuhteita ja seksuaalista väkivaltaa
Naiset joutuvat aivan samanlaisiin vankilaolosuhteisiin, kuin miespuoliset kollegansa. Tran Thi Nga, vietnamilainen bloggari, vietti eristyksessä yli kuusi kuukautta pidätyksensä jälkeen ennen tuomiotaan. Hänet tuomittiin lopulta yhden päivän kestäneessä oikeudenkäynnissä yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen heinäkuussa 2017. Häneltä kiellettiin puhelut ja vierailut ja hän sai tavata lakimiehensä vain kerran ennen oikeudenkäyntiä.
Iranissa vangituilta on evätty kunnollinen terveydenhuolto. Naisjournalistit pahamaineisissa Gerchakin ja Evinin vankiloissa ovat protestoineet tätä vastaan nälkälakoilla. Monet YK:n raportit ovat osoittaneet, että iranilaisissa vankiloissa olevat naiset sairastuvat miehiä useammin.
Naiset kokevat vankiloissa mitä kamalimpia väärinkäytöksiä. Naisten kohdalla fyysinen kidutus merkitsee usein raiskausta ja muuta seksuaalista väkivaltaa tai niiden uhkaa.
Etenkin Saudi-Arabiassa kaksi kansalaisjournalistia ovat kohdanneet törkeää seksuaalista väkivaltaa. Saudi-Arabialainen ihmisoikeusjärjestö Al-Qst kertoo kammottavasta kidutuksesta, jota he ja moni naisten oikeuksia puolustanut vangittu aktivisti joutui kärsimään: heidät pakotettiin riisuutumaan ja heitä kuvattiin alasti pakotettuina koskettelemaan toisiaan. Saudiviranomaiset eivät vielä ole kertoneet, mistä naisia tarkalleen ottaen syytetään.
Jotkut journalistit ovat kadonneet kokonaan. Maailman nuorin vangittu naisjournalisti, syyrialainen bloggaaja Tal al-Mallouhi oli pidätyksensä aikaan kahdeksantoistavuotias. Hänet nähtiin viimeksi elossa vuonna 2016, kun hänet siirrettiin toiseen vankilaan. Kiinassa vuosien 2015-2017 aikana kolme vangittua kansalaisjournalistia on kadonnut.
Teksti: Nelli Tuominen